Niin, tämä tarve terveempään elämään iski aika yllättäen. Minä, joka en koskaan ole perustanut kasviksista sen enempää kuin liikunnastakaan, aloin kaivata kasvisruokia, pitkiä kävelylenkkejä koiruuteni kanssa, pyöräilyä ja uintia. Vihaan elämäntilannettani, sitä, mitä tällainen tyhjän päällä roikkuminen tekee ihmiselle, ja olen päättänyt panna alulle muutoksen, joka saa toivon mukaan olla koko elämän mittainen.

Minulla on siis muutamia ongelmia.

1. Olen liian lihava
2. En ole tyytyväinen itseeni
3. En ole tyytyväinen parisuhteeseeni
4. En ole tyytyväinen elämäntilanteeseeni
5. En voi ilmeisesti saada lasta



Syyt ongelmiini:

1. Olen liian lihava, koska:

• Syön epäterveellisesti
• Syön liikaa
• Liikun liian vähän

2. En ole tyytyväinen itseeni, koska:

• Olen lihava
• Minulla on huono itsetunto
• Koen olevani ruma (koska olen lihava ja minulla on huono itsetunto)
• Minulta puuttuu itsekuria

3. En ole tyytyväinen parisuhteeseeni, koska:

• Avopuolisoni tekee asioita, joista en pidä
• Emme tee mitään yhdessä
• En koe enää rakastavani häntä
• En koe että hän olisi koskaan rakastanut minua
• Joudun hoitamaan kaikki kotityöt ja yhteiset asiat yksin
• Raha-asiamme menevät avopuolisoni toilailujen takia päin mäntyä
• Kaipaan kotiseudulleni ja avopuolisoni pyrkii estämään käyntini kotipuolessa
• Avopuoliso ei arvosta asioita joita teen
• Avopuoliso ei tahdo lähteä lapsettomuustutkimuksiin
• Koen olevani kotonani toisen luokan kansalainen

4. En ole tyytyväinen elämäntilanteeseeni, koska:

• Olen liian lihava
• Minulla ei ole lapsia
• Minulla on liian vähän aikaa lemmikilleni
• En pääse vierailemaan kotiseudullani tarpeeksi usein
• Elän paikkakunnalla, jolla en haluaisi elää
• En pysty vierailemaan rakkaitteni luona tarpeeksi usein
• Rahatilanteeni on erittäin heikko
• Avopuolisoni kohtelee minua huonosti
• Minulla ei ole itsekuria
• Elän parisuhteessa, jossa en enää ole onnellinen

5. En voi ilmeisesti saada lasta, koska:

• Nyt on kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun jätimme _MIEHEN TOIVEESTA_ ehkäisyn pois
• Mies ei halua tutkimuksiin
• Mies on ehdottomasti kieltäytynyt hoidoista
• Mies on ehdottomasti kieltäytynyt ulkomaan adoptiosta
• Mies on erittäin epäluuloinen kotimaan adoptiota kohtaan
• Mies on erittäin epäluuloinen sijaisperheeksi ryhtymistä kohtaan

RATKAISUEHDOTUKSIA:

Numero ykkönen on itseasiassa ongelmistani helpoin ratkaista:

1. Olen liian lihava, koska:

• Syön epäterveellisesti

No, tähänhän vastaus on selkeä - syö terveellisemmin! Lisää kasvisten ja proteiinin määrää ruokavaliossasi ja jätä vaaleat viljat, sokeri, rasva pois. Tätä olen jo ryhtynyt noudattamaan ja paino on lähtenyt laskuun.

• Syön liikaa

Tähänkään ei ole vaikea vastata: Opettele syömään vähemmän, pienempiä annoksia. No, tätäkin olen jo ryhtynyt noudattamaan. Ei ole helppoa, mutta jostainhan se on aloitettava, ja joku viisas on joskus sanonut, että toistojen määrä ratkaisee sen, tuleeko jostain asiasta tapa vai ei.

• Liikun liian vähän

Juujuu. Olen jo ryhtynyt liikkumaan enemmän, mikä on hieman hankalampaa, kuin tuo ravinnonsaannin korjaaminen, koska opiskelen ja käyn työssä, eikä aika siis tahdo riittää mihinkään. Olen nyt kuitenkin ryhtynyt pyöräilemään kaikki koulu- ja työmatkat (edestakainen matka kouluun 6 km, töihin 3 km), lisäksi lenkkeilen ja pyrin käymään silloin tällöin uimassa.

2. En ole tyytyväinen itseeni, koska:

• Olen lihava

No, tämän PITÄISI ratketa noudattamalla kohdan yksi ratkaisumalleja.

• Minulla on huono itsetunto

Hmm, ei niin helppo ratkaistava. Itsetuntoni on viimeksi ollut edes kohtuullinen silloin, kun asuin yksin, minulla oli aikaa ja varaa pitää itsestäni ja kodistani huolta (ostaa silloin tällöin uusia vaatteita, käydä kampaajalla, värjätä kulmakarvat, asuntoni oli omannäköiseni ja uskalsin vielä haaveilla omasta lapsesta.). Eli olen ollut viimeksi todella onnellinen ennen kuin muutin yhteen mieheni kanssa. Mitähän tästä pitäisi päätellä?

• Koen olevani ruma (koska olen lihava ja minulla on huono itsetunto)

No osittainhan tämä korjaantuu laihtumalla, mutta toisaalta myös mieheni suhtautuminen minuun ei-ulkonäöllisissä asioissa vaikuttaa tähän myös tuon itsetunnon kautta, joten täysin tämä ei laihtumalla korjaannu. Mies vaihtoon?

• Minulta puuttuu itsekuria

Puuttuvan itsekurin löytäminen voi olla aika vaikeaa, kun sitä ei koskaan ole ollutkaan. Olen herkkujen mussuttaja, laiska liikkuja, laiska (vaan en tyhmä) koulussa, ja työssäkin pyrin välillä hieman oikomaan mutkia. Raha-asioiden suhteen olen ennen ollut liian leväperäinen, ja pyrin sitä nyt korjaamaan, mutta vaikeaa on, koska mies on krooninen tuhlari, jolla ei palkkapäivää seuraavana päivänä ole tilillä kuin työmatkoihin tarkoitetut bensarahat. Turha kai mainitakaan, että mies on hyväpalkkaisessa vakityössä, ja minä puolestani teen alipalkattua työtä opiskelujen ohessa - ja maksan silti ison osan molempien elämisestä.


3. En ole tyytyväinen parisuhteeseeni, koska:

• Avopuolisoni tekee asioita, joista en pidä

Tiedän, että minun pitää kohdata hänet näiden asioiden tiimoilta, mutta hups, olen tehnyt sen jo, eikä siitä ollut mitään hyötyä.

• Emme tee mitään yhdessä

Kyllä, olen puhunut hänelle tästäkin. Miehen mielestä vika on minussa. Olen pyytänyt häntä ehdottamaan mieluisaa yhteistä tekemistä. Hänen mielestään se on minun tehtäväni, koska asia kerran minua häiritsee. Olen ehdottanut kaikenlaista yhdessä tekemistä. Mikään ei kelpaa tai muuten vain onnistu. Usein raha on esteenä, mutta vielä useammin se, että mies haluaa viettää vapaa-aikansa työkavereiden kanssa ryypäten. En vain jaksa istua yksin tyhjän panttina vieraalla paikkakunnalla, jossa minulla ei ole perhettä, ystäviä, kavereita tai edes tuttuja. Ja kyllä, minun pitäisi hankkia sellaisia, mutta en ole erityisen sosiaalinen, ja koska itsetuntoni on aika pohjalukemissa, en oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Työpaikallani olen etelästä muuttanut outolintu, naapurit eivät edes tervehdi takaisin, vaikka minä tervehdin heitä. Koululla yksi opiskelijoista - varsinainen koulukiusaajan malliesimerkki - on ottanut minut silmätikukseen, ja vaikka tulenkin joidenkin opiskelijoiden kanssa ihan mukavasti toimeen, en silti oikein uskalla luottaa ihmisiin, koska en tiedä, mitä he oikeasti ajattelevat minusta.

• En koe enää rakastavani häntä

Juu, näin ovat asiat. Hain häneltä huomiota kuukausi- jopa vuositolkulla ja yhtäkkiä vain lakkasin välittämästä. Tai ei, en hakenut huomiota vaan huomioimista. Kaksi eri asiaa. Olisin toivonut, että hän rakastaisi minua, eikä pelkkää ajatusta parisuhteesta. Sen sijaan sain miehen, joka unohti syntymäpäiväni. Hän ei huomioinut minua mitenkään syntymäpäivinä, ystävänpäivinä, jouluina... Ei ole kiinnostunut ottamaan selvää mistä minä pidän, vaan haluaa tuputtaa minulle omia pitämisen kohteitaan, olipa kyse sitten ruoasta (itse pidän kotiruoasta, mies einesruoista), herkuista (minä syön vain suklaata, mies mussuttaa munkkeja ja viinereitä), musiikista (minä kuuntelen Jenni Vartiaista, Chisua, Kotiteollisuutta, Viikatetta, Katy Perryä, PMMP:tä, Vuokko Hovattaa, jne..., mies puolestaan Petri Nygårdia ja väkivaltaheviä), elokuvista (itse tykkään komedioista, kauhusta, piirretyistä ja historiallisista pukudraamoista, mies taas pakottaa minut katsomaan toiminta-, sota-, ja väkivaltaleffoja), tv-sarjoista (minulla on tietyt sarjat joiden katsominen on minulle tärkeä lepohetki arjen kiireistä, mutta mies nappaa kaukosäätimen ja vaihtaa kanavaa estelyistäni huolimatta - usein jollekin täysin makuni vastaiselle kanavalle, eikä edes katso sitä, vaan räplää kännykkäänsä tai käy torkkumaan), juhlaperinteistä (minulle joulu suvun - joko minun tai hänen - parissa on tärkeä, hän haluaa puolestaan unohtaa koko joulun, ettei - ihan hänen omia sanojaan lainatakseni - vaan tarvitse ostaa kenellekään mitään lahjoja, ja haluaa lähteä laivalle ryyppäämään joulunpyhiksi. No, saa luvan mennä ihan keskenään.). Ja kyse ei ole siitä, että minulla olisi suhteemme alkuvaiheessa ollut jonkinlaiset ruusunpunaiset lasit silmillä, vaan mies yksinkertaisesti valehteli minulle, esitti, että haluaa elämältä samoja asioita kuin minäkin (ja on jo myöntänytkin minulle valehdelleensa näistä asioista). Onko tässä edes muuta vaihtoehtoa kuin pakata itsensä, koiransa ja tavaransa autoon ja hankkia uusi asunto? Olen nyt yrittänyt keskustella näistä asioista miehen kanssa jo pari vuotta, eikä mitään muutosta ole havaittavissa...

• En koe että hän olisi koskaan rakastanut minua

Niin, uskon että hän todellakin rakastaa. Muttei minua. Vaan ajatusta rakkaudesta ja parisuhteesta. Hän haluaa, että hänestä pidetään huolta (joo, huono lapsuus ja silleen, mutta ei se kai oikeuta ketään riistämään toiselta ihmiseltä elämää (ei siis henkeä, vaan normaaleja elämään kuuluvia asioita). Millä minä saisin hänet rakastamaan MINUA? Ei taida olla mahdollista.  

• Joudun hoitamaan kaikki kotityöt ja yhteiset asiat yksin

Juu. Kaikki soitot pankkiin, sähköyhtiölle, huoltomiehelle, nuohoojalle, kaupassakäynnit, ruoanvalmistuksen, siivoamisen, lemmikin hoidon... Ja tosiaan opiskelen ja käyn töissä siinä sivussa. Nukkumiseen jää yleensä aivan liian vähän aikaa.

• Raha-asiamme menevät avopuolisoni toilailujen takia päin mäntyä

Niin, en voi vahtia toisen rahankäyttöä, mutta kaikki mitä viivan alle palkkapäivän laskujenmaksun jälkeen jää, menee baarireissuihin ja turhiin ostoksiin. Ruokaan ei yleensä jää ollenkaan rahaa. Työmatkabensat juuri ja juuri yleensä säästyvät. Minkäs minä sille teen.

• Kaipaan kotiseudulleni ja avopuolisoni pyrkii estämään käyntini kotipuolessa

Juu, näin on. Mies tekee oikeastaan kaikkensa, etten pääse lähtemään. Minulla on kyllä ajokortti, mutta useimmiten hän ilmoittaa tarvitsevansa autoa juuri sinä viikonloppuna ihan ehdottomasti, kun minä olisin jonnekin menossa. Julkisilla taas ei kyseiselle pienelle paikkakunnalle juurikaan pääse. Tällekään en oikein voi mitään, ellen eroa miehestä ja palaa takaisin juurilleni. Olen yrittänyt puhua miehelle, mutta ei ota kuuleviin korviinsakaan. 

• Avopuoliso ei arvosta asioita joita teen

Ei, ei todellakaan. Jos olen siivonnut, hän kävelee kuraisilla kengillä ympäri taloa ja levittää tavarat takaisin sekamelskaksi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Jos teen ruokaa, en saa minkäänlaista kiitosta. Kun ostan ruokaa tai maksan laskun hänen puolestaan, ei minkäänlaista elettä. Jos onnistun jossakin koulu- tai työasiassa, hän kuittaa sen pelkällä olankohautuksella. Kissa kiitoksella elää, mutta olisi se edes välillä kiva nähdä, että toinen edes vähän välittäisi siitä, mitä minä hänen eteensä joka päivä teen. Itseasiassa, en saa edes halauksia, suukkoja tai silityksiä, ellei mies halua minulta jotain (enkä nyt edes tarkoita SITÄ, vaan ihan kaikkea - mies haluaa leivän, hän suukottaa, mies haluaa rahaa, hän halaa, mies haluaa etten suutu jostakin, paijailee ja silittelee. Ikinä hän ei anna hellyydenosoituksia vailla taka-ajatuksia. Tästäkin olen hänelle puhunut, eikä mitään ole pariin vuoteen tapahtunut.

• Avopuoliso ei tahdo lähteä lapsettomuustutkimuksiin

Ei kuulemma pysty kestämään ajatusta siitä, että itse olisi hedelmätön. Rivien välistä olen ymmärtänyt, että naistahan voi aina vaihtaa, mutta jos itse on kyvytön, niin se on sitten kestämätön paikka.

• Koen olevani kotonani toisen luokan kansalainen

Olen tiskikone, pölynimuri, kahvinkeitin, hella. Tai ainakin hellan ja nyrkin välissä. Siivoan, tiskaan, imuroin, pyykkään, kokkaan, haen postin, vien roskat - voisin siis aivan yhtä hyvin asua yksinkin. Tästäkin olen puhunut miehelle. Totesin kerran kiihtyneenä, että koen olevani palkaton kodinhoitaja, johon mies vastasi, että maksaahan hän luonnossa. Mies luottaa ehkä hieman liikaa omiin kykyihinsä. Minusta vain tuntuu, ettei minulla ole mitään muuta käyttöä miehen elämässä, kuin kotitalousaskareet ja trofeevaimona toimiminen - pitäähän miehen näyttää, että on talo, auto, koira ja vaimokin. Veikkaan, että lapsiakin hän halusi vain esittelymielessä. Ahdistava ajatus. Mies ei tosiaan reagoi yleensä mitenkään, korkeintaan suuttumalla, joten hänen kanssaan on todella vaikea päästä asioissa yhteisymmärrykseen.

 
4. En ole tyytyväinen elämäntilanteeseeni, koska:

• Olen liian lihava

Niin, no, tämä taidettiinkin jo käydä läpi tuolla edellä.

• Minulla ei ole lapsia

Tälle en nyt oikein voi mitään, mies ei suostu mihinkään muuhun kuin biologisen lapsen hankintaan, joten haaveeksi jää, ellen eroa miehestä ja tee asialle jotakin jollakin toisella tapaa.

• Minulla on liian vähän aikaa lemmikilleni (koska opiskelen ja käyn työssä)

Pitäisi lopettaa joko opiskelu tai työssäkäynti. Ei onnistu. Vielä 1,5 vuotta opintoja jäljellä, eikä ilman töitä elä, ainakaan minun mieheni kanssa.

• Minulla on liian vähän aikaa kodinhoitoon (koska opiskelen ja käyn työssä)

Edelline kohta taisi jo vastata tähän.

• En pääse vierailemaan kotiseudullani tarpeeksi usein

No tähänkin ainoa toimiva ratkaisumalli vaikuttaisi olevan tuo eroaminen.

• Elän paikkakunnalla, jolla en haluaisi elää

Niin, se eroaminen. Mies ei suostu muuttamaan täältä minnekään, vaikkei hänellä olekaan täällä muuta kuin kasa entisiä tyttöystäviä ja työpaikan juoppojengi.

• En pysty vierailemaan rakkaitteni luona tarpeeksi usein

Ei ole rahaa, eikä autoa käytössä, vaikka aikaa sattuisikin olemaan. Haluan muuttaa takaisin kotiseudulleni. Todennäköisesti ilman miestä. Hän on tehnyt varsin selväksi haluttomuutensa muuttaa takaisin sinne, mistä olemme molemmat kotoisin.

• Rahatilanteeni on erittäin heikko

Lisää töitä, kuluja on karsittava. Yritetty on, mutta laihoin tuloksin, kun mies napsii pikavippejä ja kulutusluottoja, ja silti elämisen kustannuksetkin pitäisi jotenkin saada katettua. Ero ja uuden elämän aloitus todennäköisesti aikaa myöden helpottaisivat rahaongelmiani, kun ei enää tarvitsisi huolehtia muista kuin itsestään ja koirastaan.

• Avopuolisoni kohtelee minua huonosti

Puhu hänelle - no, puhuttu on, eikä auta. Sitten on varmaan vain pakattava kimpsut ja kampsut ja suunnattava auton nokka kohti sitä oikeaa kotia.

• Minulla ei ole itsekuria

Tästäkin tuossa jo aiemmin kerroin. Ja minkäs teen. Yritettävä on, ja kovasti yritänkin.

• Elän parisuhteessa, jossa en enää ole onnellinen

Niin no, joko parisuhteen laatua pitää parantaa tai suhde pitää lopettaa. Ensimmäinen toimii vain, jos suhteen molemmat osapuolet sitoutuvat tekemään asialle jotakin. Meillä se ei onnistu, on kokeiltu. Eli lähtö tässä taitaa olla edessä.

5. En voi ilmeisesti saada lasta, koska:

• Nyt on kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun jätimme _MIEHEN TOIVEESTA_ ehkäisyn pois

Minkäs tälle voin, muutakuin lähteä tutkimuksiin ja hoitoihin tai odottaa, kunnes kuolo korjaa. Ensimmäinen ei onnistu ainakaan nykyisen mieheni kanssa, ja tuohon odotteluun olen tässä kahden vuoden aikana ehtinyt kyllästyä, koska joka kerta petyn vain pahemmin.

• Mies ei halua tutkimuksiin

Olen yrittänyt kaikkeni, mutta kun ei niin ei.

• Mies on ehdottomasti kieltäytynyt hoidoista

Ei on edelleen ei.

• Mies on ehdottomasti kieltäytynyt ulkomaan adoptiosta

Varsinainen "Kuningas Ei".

• Mies on erittäin epäluuloinen kotimaan adoptiota kohtaan

Olen yrittänyt selittää ja perustella asiaa miehelle, mutta laihoin tuloksin

• Mies on erittäin epäluuloinen sijaisperheeksi ryhtymistä kohtaan

Sama juttu kuin edellä.

Eli näin. Terveelliset elämäntavat, muutto ja miehestä eroaminen alkavat näemmä olla viimeiset vaihtoehtoni :(

Tervetuloa siis seuraamaan minun elämääni.